Raisissa jutasivat Cikkin esi-isät ja -emot

Illalla saavuimme Storslettiin. Varasimme huoneen hotellista ja läksimme ulkoilluttamaan koiria kaupungille. Sillalta katselimme mahtavien tuntureiden reunustamaan Raisijoen laaksoon. Tiesimme, että laaksoa pitkin oli kautokeinolaiset porot tuotu kesälaitumille. Norjassa porot pitää siirtää kesäksi meren rannalle ja saariin niin, että talvilaitumet eivät kulu liiaksi. Siksi saamelaisilla Norjassa on edelleenkin runsaasti koiria. Porojen siirtäminen tiettömässä tunturimaastossa kymmeniä kilometrejä ei onnistu ilman porokoiria. Ajattelimme, että täällä olivat Cikkin sukulaiset paimentaneet.

Uule Niiles oli neuvonut, missä Nils Peder Sirin kesäpaikka sijaitsee. Niinpä päätimme lähteä ajelemaan sisämaahan päin pitkin Raisijoen laaksoa.

Löysimme helposti Nils Pederin talon. Hän otti meidät ystävällisesti vastaan ja kertoi koiristaan.

Cikkin emänemä Piika oli ollut Sirin mieluinen työkoira. Sillä tehtiin neljät pennut. Cikkin emänisä oli haettu poromiehiltä Ruotsista, koska kautokeinolaiset koirat olivat liiaksi sukua keskenään. Nils Peder korosti, että Piika oli "äkta samhund" ja sille etsittiin myös aito uros. Valitettavasti tämä Ruotsista haettu uros katosi tunturiin, ehkä ammuttiin, eikä se kerinnyt saamaan enempää jälkeläisiä.

Kuvassa on Piika ja se on otettu noin 10 vuotta sitten.

Kuvassa Nils Peder Siri ja Aihki sekä minä Piparin kanssa. Nils Peder ja hänen vaimonsa olivat kovasti ilahtuneita nähdessään koiriensa jälkeläisiä. Aihkilla he totesivat olevan samanlaiset laajat merkit kuin Piikalla. Piikan yhdessä pentueessa oli ollut Piparin värinen koira, mutta se oli ollut pitkäkarvaisempi.

Nils Peder valitteli, ettei heillä enää ole Cikkin sukua Kautokeinossa. Hänellä on nykyisin kolme työkoiraa.

Tsalmo on Norjan rekisterissä oleva suomenlapinkoirauros ja ostettu Oslosta.

Lurppe on Ruotsin puolelta hankittu narttukoira. Lisäksi Nils Pederillä on bordercollieuros, joka opettelee porotöihin.

Raisin maisemat ja kokemukset jäivät mieleeni lähtemättömästi.