Tromssan museokoira

Lyhensimme ajomatkaa Tromssaan kahdella lautalla.

Autolautta lähtee Olderdalenin satamasta.

Tiet ovat Norjassa kapeita, mutta hyvässä kunnossa. Edessä menevällä rekalla oli kiire seuraavaan lauttaan ja se ohitti meidät aika hurjan näköisesti, mutta muuten matka sujui turvallisesti ja rauhallisesti.

Tromssan kaupunki näkyy. Jälkikäteen kuulimme, että kaupungin alle on rakennettu laaja tiestö suurine liikenneympyröineen. Me ajelimme koko ajan auringonvalossa ja ihmettelimme, että onpa Norjan viidenneksi suurin kaupunki aika pieni. Löysimme hyvin Tromssan museon saaren eteläpäästä.

Museokoira löytyi muinaisnorjalaisten osastolta rakennuksen toisen kerroksen keskimmäisestä salista. Siellä istui vanha, kaunis porokoiranarttu hieman hämmentyneen ja surullisen näköisenä.

Turkki oli tummanhallava, samanvärinen kuin esimerkiksi Cikkin tyttärellä Pilvipolun Onervalla. Se oli hieman kihara niinkuin Cikkinkin turkki. Paikalle tuli pieni lapsi äitinsä kanssa ja ojensi heti kätensä lempeäsilmäisen koiran turkkia kohti. Hälytyskello pärähti soimaan. Eli totesimme, että emme voi tutkia karvanlaatua. Pää oli suhteellisen leveä niinkuin näkemilläni useimmilla Käsivarresta ja Norjan puolelta rotuunotetuilla koirilla. Otsapenger ei ollut ihan yhtä näkyvä kuin Cikkillä. Koiralla oli pystyt, melko kaukana toisistaan olevat korvat, jotka oli leikattu päistään.

Nils Peder Siri ei ollut varma Piikan emän nimestä, mutta muisteli että se olisi joko Muste tai Cahpe.