Olen ehkä ainut ihminen, joka asuu melkein Miikkulassa, Karjalan kunnailla-televisiosarjan kylässä. Sehän on sijoitettu Kontioniemeen Kolin viereen. Minulla on koti Kontionimessä ”hotellin” Miikkulinnan vieressä Impilinnassa ja toinen koti Kolilla.
Olen kuvannut Kontioniemen maisemia vuodet 2006-2009 ja Kolilla 2008-2010.
Vietin kaksi kesää sinisessä tuvassa Lieksan Sokojärvellä. Soutelin pienellä erämaajärvellä sakeassa aamusumussa.
En saa unta aamuyöstä, en ainakaan jos on täysikuu. Niinpä kiertelin koirieni ja kameran kanssa Höytiäisen rantoja.
Yövyin Ikolanahon mökissä. Heräsin kahden aikaan ja kiipesin Mäkrälle. Päästyäni huipulle aurinko oli juuri nousemassa. Se maalasi Pielisen pinnan ja Mäkrän suuren irtolohkareen.
Jouluna 2005 entinen elämäni räjähti syliini. Uudessa kodissani Kontioniemessä sekoitin suruni Höytiäisen aamusumuihin, kaipaukseni kulki kuunsiltoja pitkin. Halasin karheita, karusta järvenpohjasta kasvaneita, kituliaita mäntyjä. Seurasin valon leikkiä niiden ryhmyisillä oksilla. Astelin pirunpelloilla, porojäkälämatoilla ja levähdin ruusukivillä.
Olen asunut Impilinnassa entisellä sairaala-alueella 3 vuotta. Sinä aikana niemen luonnonvarainen, 150 vuotta sitten Höytiäisen humahduksen seurauksena paljastunut Järvenlaskun alue on kaventunut kovakouraisen rakentamisen takia armotonta vauhtia.
Keväällä 2009 löysin onneni punaisen mökin Käränkänvaaran sylistä Käränkänlammen rannalta Loma-Kolilta. Hetken minulla oli kaikki: aurinkoinen piha nurmennukkineen ja kukkineen, rauhaisa rantasauna ja kirkasvetinen lampi, vieressä tuoksuva suo, jossa voin kuunnella kelon kitinää, taustalla jylhä vaara. Syksy toi metsäkoneen, kaivurin ja dynamiitin. Murskattu maa vyöryi kohti rantasaunaani. Lieksan kaupungilla on suuret suunnitelmat rakentaa koko vaaran ja lammen väli täyteen huviloita ja lavea tie laskettelurinteille.
Joulukuun alussa olin hävinnyt taistelun ja menettänyt toivoni maiseman säilymisestä. Vuokraisäntäni ja hyvä ystäväni Kolin Tuomo oli kuollut. Luontoäiti hälytti lohduttajat paikalle. Kuu suuteli vasenta poskeani ja aurinko oikeaa.
Markku Pölösen sanoittaman laulun mukaan uskon kevääseen ja uuteen onneen:
”Yö väistyy, tuuli nousee
sarastaa.
Kukat auringolle nostaa maljojaan.
Yön pilvet haipuu sineen autereen
ja mä jälleen saan uuden onnen.”
Jäähyväiset
Höytiäiselle
Järvenlaskun
metsä
Vanhaa
järvenpohjaa
Kontioniemi
2007
Musta
lintu
Rukoilen
lunta
Kolin kylä ja maisema