Kyytöt ovat kuin suomalaiset naiset: kestäviä, kekseliäitä, itsepäisiä ja hieman turhamaisia, todellisia selviytyjiä. Emännät ovat kertoneet, kuinka he valitsivat hiehoista lypsylehmiksi kaunispilkkuisimmat.
Olen kuvannut kolme vuotta suomenkarjaa ja erityisesti kyyttöjä eli itäsuomenkarjaa. Kävin Sukevalla viimeisenä kesänä ennen kyyttöjen häätöä vankilan sulkemisen takia. Kamera kaulassa kirmasin yhdessä kyyttöjen kanssa Ollilan kesälaitumille suvivirren soidessa korvissani. Lehmät johdattivat minut Kolin vaarojen aarteille, kedoille ja perinnepihoille.
Suomenkarjassa on kolme muunnosta: länsisuomenkarja, itäsuomenkarja eli kyytöt ja pohjoissuomenkarja eli lapinlehmä. Näistä uhanalaisia ovat lapinlehmät ja kyytöt. Itäsuomenkarja on maamme karjaroduista vanhin. Kyyttöjä on noin 400, ja varastossa on 40 keinosiemennyssonnin spermaa. Sukevan vankilan lakkautuksen jälkeen talvella 2007-08 kyyttöjen geenipankkikarjalle löydettiin uudet kodit Kajaanin Seppälän ja Tampereen Ahlmanin maatalousoppilaitosten koulutiloilta. Kesäisin kyyttöjä laiduntaa Kolin Ollilassa. Valokuvillani kerron kyyttöjen tarinaa Sukevan vankilasta Kolin kautta uusiin kotinavettoihin. Kolin kesä alkaa laitumelle laskusta.
Maatiaiset ovat olleet harrastukseni kolmenkymmenen vuoden ajan. Perheeni hoivissa ovat olleet kaikki suomalaiset maatiaiskotieläimet pohjolan mehiläisistä suomenhevosiin. Kyyttö Voikukka antoi lapsillemme maidon. Olen kirjoittanut kirjan Maatiaisten matkassa. Siinä esitellään kaikki suomalaiset alkuperäisrodut. Jäätyäni eläkkeelle matematiikan opettajan työstä olen keskittynyt kirjoittamiseen ja valokuvaukseen. Asun nykyään Kolin Kortelahdessa.
Tervetuloa kyyttönäyttelyyni!
Tuo mukanasi oma lehmä Kolin käpykarjaan!
Kirsti Hassinen
Kuvakertomus näyttelyn avajaisista