Järvenlaskun metsä

Vähän yli 150 vuotta sitten ihmisten suunnittelema hallittu Höytiäisen pinnan lasku riistäytyi käsistä ja sen pinta humahti 10 metriä alemmaksi. Loivemmille länsi- ja pohjoisrannoille syntyi viljelysmaita mutta itärannat olivat jylhiä ja jyrkkärantaisia. Vuosikymmenien kuluessa luonto muovasi järven alta paljastuneet maat käkkärämäntyjä ja -koivuja kasvaviksi jäkälämetsisksi ja kivikkoisisksi pirunpelloiksi. Kontioniemeä kiertää korkean vanhan rantapenkereen alapuolella muutama satametriä leveä ainutlaatuinen metsävyöhyke, joka on kasvanut entiselle järvenpohjalle. Tämä järvenlaskun metsä on minun ja koirieni jokapäiväinen lenkkimaasto. Vielä rannat ovat melko vapaat kulkea. Mutta tänä kesänä on maisema alkanut muuttua ihmisen toimesta.

Keväällä aavistelin, mitä ehkä on tapahtumassa:
Ilta-auringon hehku petäjän kyljessä

Lähde koirieni kanssa elokuiselle aamulenkille Järvenlaskunmetsään.

Vaellamme ensin Impilinnasta niemeä kohti vanhan rantapenkereen reunalla kulkevaa polkua. Aurinko kohoaa vankan mäntymetsän takaa ja valaisee rannan jäkäläpeittoisen "lapin maiseman". Ilma tuoksuu järven- ja havunraikkaalta. Höytiäisen aallot tahdittavat kulkuamme.

Koirat bongaavat puissa monenlaisia pikkulintuja (joita emäntä ei valitettavasti tunnista) ja korppeja, variksia, joskus haukkoja. Polulla voi möngertää vastaan siili, orava viuhahtaa mäntyyn ja rusakko pomppii kuin kiusalla koirien nenän edessä.

Kun laskeudumme vanhalta rantatöyräältä alas, polku jatkuu vaihdellen pirunpeltona

ja poronjäkäläpolkuna.

Metsässä lähtee sekä minun että koirieni mielikuvitus lentoon ja kohtaamme mitä kummallisempia olioita.

Ruusukivi

Rannassa kulkevalla Vanhalla Järvenlaskuntiellä on mukava lenkkeillä, pyöräillä, ratsastaa ja pääsee sitä hiljalleen autollakin.

Iltalenkille lähdemme Olli Tiaisen tieltä.

Aiemmin kuljimme järven rannan hiekkatietä, mutta nyt se kulkee rantaan kaavoitettujen tonttien läpi. Tonteilla on jo aloitettu rakentaminen.

Tänä kesänä hieman ylemmäksi on raivattu uusi, leveä Järvenlaskun tie ja samalla hävitetty ikiajoiksi kaunista jäkälikköä ja pirunpeltoa.

Kumpaa tietä mieluummin kulkisit?

Rikas nainen jos oisin, kaiken rannan ostaisin ja sen koskemattomana säilyttäisin.

Vähän meitä

hämmästyttää

kummastuttaa

ja harmittaa tämä Kontiolahden kunnan kaavoituspolitiikka, jossa murennetaan Kontioniemen arvokkaita rantoja ja samalla vähennetään koko niemen arvoa sekä asuinalueena että virkistys- ja luontokohteena.